Jääkärimarssista Suomen kansallislaulu?
Talvisota syttyi tasan 73 vuotta sitten.
Kuunnellessani hetki sitten jääkärimarssia mietin, olisiko suomalaisista nyt samanlaiseen koetukseen kuin silloin 73 vuotta sitten.
Suomi tuntuu olevan nyt kovin kahtiajakautunut - niin kuin silloin 73 vuotta sittenkin. Silloin oli punaisten ja valkoisten joukot jäänteenä kansalaissodasta - tuntuu, ettei Suomi ole noista ajoista juuri eteenpäin päässyt. Meillä on yhä punaisten ja valkoisten jäänteet jäljellä vastakkain yhteiskunnassa ja politiikassa; nyt vain punaisten roolia esittää perussuomalaiset ja pienemmät puolueet, ja valkoisten roolia kaikki hallituspuolueet, mukaan lukien vasemmistoliitto muun vasemmiston keulakuvana.
Luin eilen nettipoliisi Marko Forssin ja erään perussuomalaisuutta kritisoivan facebookryhmän välistä keskustelua netissä. Keskusteluun sotkeutui tietysti myös toinen ääripää, perussuomalaisten vastustajien mielestä äärirasistisena pidetty Finnish Defence Leaguen edustajia. Marko Forss peräänkuuluttaa rasismin torjunnassa "keskitietä". "Keskitien" tarkoitus ei persuvihaajille oikein auennut. Marko Forsshan kertoi pari päivää sitten Tvitterissä hauskan vitsin romaneista, joka tietysti joissakin piireissä tulkittiin rasistiseksi, ja tekoa paheksuttiin, koska kyseessä oli sentään nettipoliisi, joka vitsin murjaisi.
Radikaaliryhmien välinen sananvaihto voi ulkopuolisesta kuulostaa hauskalta, mutta erilaisten radikaaliryhmien äärimmäisyydet selittää enimmän osan suomalaisista nukkuminen itseään koskevissa asioissa - sitten kun suomalainen radikalisoituu, se tekee sen kilahtamalla täysin. Sosiaalidemokraattinen yhteiskunta on taannut tähän mennessä kaikille yhtäläisen oikeuden ja velvollisuuden olla harmaata massaa ja pienellä korvauksella - porkkanana erilaiset sosiaaliset tuet - mutta se valitettavasti riittää suurimmalle osalle. Kun olen tällaisten radikaaliryhmien, "rasistien" ja "suvaitsevaisten" sananvaihtoa seurannut pari vuotta, olen tullut loppupäätelmään, että poliittiset ääripäät sopivat suomalaiseen yhteiskuntaan kuin nenä päähän. Vaikka radikaaliryhmien kannatus ja väkimäärä on vähäinen, ne kertovat olennaista meidän yhteiskunnasta, ja etenkin siitä, mikä siinä on pielessä.
Pielessä on se, että Suomessa ei ole menty sitten kansalaissodan ajoista eteenpäin. Olemista ja elämistä helpottavia uudistuksia vastustetaan - pelon vuoksi. Suomalaiset eivät oikein tiedä keitä he ovat. Tämän vuoksi suomalaiset pilkkaavat ruotsalaisia ja pelkäävät venäläisiä. Enin osa suomalaisesta mentaliteetista tykkää olla alistettuna - ehkä johtuen historiastamme ja asemastamme idän ja lännen kulttuurien poikkeamispaikkana. Alan ymmärtämään joidenkin puheita sosiaaliturvan poistamisesta: suoraan sanottuna turvan karsiminen potkisi ihmisiä perseelle tekemään jotain oman elämänsä hyväksi ja nousemaan barrikadeille.
Kuitenkin uskon, että mikä'li jokin uhkaisi fyysistä suvereniteettiamme (henkistä ja psyykkistä perintöämmehän saa näköjään potkia vaikka kuinka paljon, eikä suomalainen ärähdä), me kokoaisimme jälleen kerran ärripurrisen kansamme puhaltamaan yhteen hiileen.
Miltä kuulostaisi, jos komeasointinen Jääkärimarssi vaihdettaisiin kansallislauluksemme? Jääkärimarssi kaivaa suomalaisesta esiin suomalaisen - itsepäisen, katajaisen, sisun ja hakkaa päälle- asenteen. Se vaan on niin, että kuokka ja jussi-asenteella tätä maata tästäkin edespäin rakennetaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)
Sibeliuksen Jääkärimarssi sopisi paremmin kansallislauluksemme kuin Paciuksen saksalaisen juomalaulun pohjalta kiireessä säveltämä "Vårt Land". Se puolestaan sopii historian huomioiden paremmin eestiläisille.
Moniko muuten tietää, että Jääkärimarssin kolmannen säkeistön sanat "Häme Karjala Vienan rannat ja maat, yks suuri on Suomen valta", on alkuperäisenä versiona riimitelty sanoin: "Viro, Aunus ja kaunis Karjalan maa, yks suuri on Suomen valta..."?
http://www.youtube.com/watch?v=D7b8E2lgLY4
Ei lainkaan pöllömpi ajatus, vaikkakin jakaa kyllä mielipiteitä roimasti
Minulla on Anu sävellettynä kappale, joka saattaisi sopia tähän. Rytmi ei ole yhtä jämpti kuin jääkärimarssissa, enkä halua populärisoida tunnetta.
Ongelmani on nuotinnoksen taidon puute. Toisaalta en halua antaa "mestariteostani" kenenkään kusipään haltuun.
http://www.youtube.com/watch?v=H0dpsB5lmk8
"Se vaan on niin, että kuokka ja jussi-asenteella tätä maata tästäkin edespäin rakennetaan".
Sama on mieli, mutta, kun sen rakentamisen palikat ovat menneet erilaisiin päättäviin pöytiin, palomuureihin, takuutuksiin ja ytimiin.
Suomalaisille jää se pelätty, ja nyttemmin pakasta poistettu kortti käteen, eli -----pekka, se käkkäräpää.
Sekä maamme-laulu että jääkärimarssi on sävelletty ennen säveltä syntyneisiin teksteihin. Näin ollen sana on alkuperäisempi kuin sävel kummassakin.
Jääkärimarssi on sanoitukseltaan sotilaskäyttöön tarkoitettu mitä maamme-laulu ei ole. Tästä syystä maamme-laulun teksti sopii paremmin kansallislauluksi. Se innoittaa maan rauhanomaiseen rakentamistyöhön.
Toinen kysymys on sitten se löytyisikö näitä kahta mainittua vielä parempia tekstejä kansallislauluksi esimerkiksi Aleksis Kiveltä.
Ei voi, koska se on liian militaristinen, Arhinmäki Paavo, sekä Kyllönen "joku", ovat hallituksessa, ja hallitus päättää, sen mitä kansa rakastaa.
Ei tuossa olisi ollenkaan niin hurjat sanat kuin esimerkiksi Ranskan ja Thaimaan kansallislauluissa.
"Sama kaiku askeliin pojat" sanottiin tuntemattomassa ja sen jälkeen jokaisessa kutsuntaerässä suurimman vitutuksen hetkillä.
Kun kaikesta runsaudesta tapeltiin elinkelpoisessa euroopassa, paskahousuisin hylkiöjoukko otti pitkät ja lähti kalastelemaan mannerjään jättömaille tai siis kallioille.
Kun ulapallanäkyi viikinkien villapurje, sytytettiin kokko, jotta yhtä sisukkaat älyäisivät paeta sima- ja sienipäissään riehuvia korstoja, joilla oli oikeasti sisua.
Sisu, määriteltiin se miten hyvänsä, on ominaisuus, jota meillä on maailman kansoista ehkä vähiten. Suomalainen vaipuu apatiaan ja antaa tappaa itsensä, vähän älähtää, jos lapset uhataan tappaa ensin, mutta sen tekee hamsterikin.
Minä vierastan Jääkärimarssia siksi, että palvelin Suomen raskaassa vuonna -69 (jännä vuosiluku) Kontiorannan Jääkäripataljoonassa krh-komppanian etäisyydenmittaajana.
Olin pataljoonan kehnoin sotilas. (Tahallani ja tietoisesti.)
Pataljoonan komentaja oli tuolloin ortodoksi everstiluutnantti. Hän piti koko pataljoonaa koskevia ortodoksisia iltahartauksia, joka nyt jälkeenpäin luterilaisena kristittynä on alkanut vituttamaan.
Tuolloin 18-kesäisenä koltiaisena en tajunnut vielä uskonnon merkitystä.
Lisäksi hän teetätti meillä varusmiehillä töitä ortodoksis-taustaisten veteraaniviljeilijöiden maatiloilla perunan nostossa, ja muissakin töissä.
Lintulan Luostarissa olimme maalaamassa punamullalla tilan rakennuksia viikonloppuna komentajan määräyksestä.
Jälkeenpäin tällainen korruptiivinen varusmiesten hyväksikäyttö on alkanut keljuttamaan suoraan sanottuna, enkä siksi Jääkärimarssia kannata kansallislauluksi, vaikka sinänsä komelta kalskahtaakin.
Vakava ehdotukseni on seuraava, joka antaa paremman symbolisen kuvan nykyajallekin nääs: (Elekee naurako) Ja, kalskahtaa komealta myöskin.
Isänmaallisuutta ei saa omia vain oikeisto ääreensä asti, vaan me maltilliset jokatapauksessa olemme se, joka isänmaan, ja sen kansalaisille oikeudet parhaiten takaa.
Ompa helppo peukuttaa sua tällä kertaa Markku !
Olin myös tietoisesti, oikein tehden RUKn kurssini huonoin, poislukien maitojunalla palautetut.
En sulattanut ajatusta: nuorukaiselle kuolla kuuluu. Minusta asia on päinvastoin. Ja siitä seurasi jälkikäteen tarkasteltuna pösilö asenne. Tuntemattomassa Rokka huutaa: nuoret pojat ensin.
Ja niin sen pitää mennäkin.
Toki jos sotilaallisuutta halutaan välttää ja ottaa mukaan hieman kansallista surumielisyyttä niin tässä ehdotukseni ;)
Tässä on mukana myös tämän päivän vihreiden ajamaa toivetta ihmisväestön pakkokeskittämistä kaupunkien keskitysleireihin ja toive ihmisistä autioituvasta maaseudusta...
Vasemmiston ei pitäisi istua nyt hallituksessa. Perussuomalaiset voivat esittää mitä halajavat, mutta eivät muutu siitä mitenkään punaisiksi.
Kommentoi 18 kommenttia