*

Anu Palosaari - Tiukka Lady Mansesta

Huostaanotto ja adoptio

Kirjoitin noin vuosi sitten kaupunkilehti Tamperelaiseen erään perheen tarinaa perheen itsensä kertomana.

Meiltä huostaanotettiin (ajankohta editoitu) kolme poikaa. Iät silloin 11, 9 ja 8 (nyt kaksi nuorinta ovat vuoden vanhempia).


Tänään (pitkän odotuksen jälkeen) oli ensimmäinen palaveri sijaishuollon työntekijän kanssa. Koetimme kysyä syytä huostaanottoon, mutta emme saaneet edellenkään vastausta, jonka olisimme ymmärtäneet. Papereissa lukee: lapsen fyysinen ja psyykkinen kehitys on vaarassa (minkä tähden huostaanotto on tehty), kukaan ei vain pysty sanomaan, että millä tavalla. Kysyessäni asiaa tuossa palaverissa, sain vastakysymyksen: "Mitä fyysinen kehitys mielestäsi tarkoittaa?" Ja tähän kun omalta osaltani vastasin (se on sitä, että kokee olonsa turvalliseksi kotiympäristössään), sosiaalityöntekijä totesi, että on se sitäkin ja totesi, että pitää palata takaisin palaverissa käsiteltävien asioiden pariin, koska hänellä on vielä toinen palaveri.

Huostaanottopäätös perustuu ilmeisesti jollakin tasolla työntekijän omaan käsitykseen omista voimavaroistaan. Ainakin tämän sijaishuollon ihmisen sanomisista päätellen. Kukaan ei kuulemma jaksa sellaista levotonta menoa, mitä meidän pojissa oli nähtävissä tänään palaverin aikana (pojat pääsivät ensimmäistä kertaa palaveeraamaan omista asioistaan). Voin kertoa, että he olivat hyvin levottomia ja pyöriskelivät ja kieriskelivät sekä pitivät häiritseviä ääniä. Pojat käyttäytyvät noin, mikäli he eivät esim. tarkkaan tiedä, mikä palaverin tarkoitus on ja mitä he voivat siltä odottaa (uskallan siis väittää, että heitä ei oltu valmisteltu siihen). Mikäli olisin tiennyt, ettei heille ole kerrottu, olisin voinut sen tehdä itse ja näin ollen sosiaalityöntekijä olisi nähnyt aivan erilaiset pojat. Nyt kuitenkin KUKAAN ei jaksa ja pysty huolehtimaan tuollaisista pojista, koska AMMATTI-IHMISETKÄÄN eivät siihen pysty ilman tukea. Kuitenkaan ei ymmärretä sitä, että minulla on vuosien kokemus juuri näistä pojista. Minulta puuttuu vain se paperi joka osoittaisi minut ammattilaiseksi.. 

(Kaupungin nimi, editoitu) huostaanottojen määrä on räjähdysmäisesti noussut. Nyt ( kaupungissa x) käsittääkseni huostaanotetaan lapsia kolmanneksi eniten koko maassa.

Kuitenkaan täälläkään ei puututa siihen, jos on lapsi, mikä oikeasti pitäisi huostaanottaa ja vielä kiireellisenä. Asiasta on tehty useita lastensuojeluilmoituksia (jopa lähisukulaisten osalta), mutta lastensuojeluviranomaiset sanovat vain, ettei mitään pysty tekemään.

Niin, haluaisin vielä mainita, että meillä ei ole päihdeongelmaa eikä väkivaltaisuutta. Jos olisi, niin ymmärtäisin huostaanoton. Se, mitä meillä on, meillä on kolme koiraa (halusimme opettaa lapsillemme vastuun kantamista elävästä olennosta) ja niitä ei ilmeisesti lastensuojelun mielestä saisi olla? Ainakin mikäli on uskominen niihin papereihin, mitä he ovat täyttäneet meistä (tosin kyseisissä papereissa on muutenkin paljon asiavirheitä, pakko kai olla, että edes jotenkin saadaan huostaanoton perusteet jostain).

Olisiko sinulla antaa mitään neuvoa, mihin minun kannattaisi ottaa yhteyttä (vaikka sosiaalityöntekijä sanoikin minulle/meille, että emme saa torpedoida poikien siellä olemista millään tavalla, koska poikien "kasvaminen aikuisiksi" vie monta vuotta - yhtä monta vuottahan se vie kotonakin, tai ehkä hiukan vähemmän) saadakseni tähän asiaan muutoksen?"

 

Puolen vuoden päästä päivitin tarinaa näin:

"

Perheen isä on lähtenyt opiskelemaan, mutta rahat ovat loppu. Toimeentulotuki ei riitä paikkaamaan perheen isoa kotia, josta lapset huostattiin. Toimeentulotukiviranomaiset vaativat asunnon vaihtamista pienempään ja edullisempaan, ennen kuin tukea heruisi. Lastensuojeluviranomaiset taas eivät suosittele asunnon vaihtamista pienempään ja edullisempaan, koska silloin lastensuojelu ei anna lapsia takaisin kotiin asunnon ollessa liian ahdas ja pieni lapsiperheen tarpeille. Perhe hakee ruokansa paikallisen ruokakaupan vanhoiksi käyneistä elintarvikkeista, koska rahat eivät pakollisten kulujen jälkeen riitä enää ruokaan. Isä kyselee että mikä mahtaa olla Suomessa virallinen köyhyysraja. 

Lastensuojelu antaa vanhempien tavata lapsia kerran kahdessa viikossa pari tuntia. Perheelle ei ole kyselyistä huolimatta annettu tietoa siitä, minkä vuoksi tapaamisia ei pystytä lisäämään. Lasten huostaanotto on tapahtunut jo pari vuotta sitten, mutta siitä huolimatta perheelle ei ole tehty vielä ensimmäistäkään lastensuojelun asiakassuunnitelmaa.

Isä kertoo koulunkäyntinsä herpaantuvan tästä kaikesta. Olen laittanut merkille tämän kuluneen ajan myötä perheen äärimmäisen stressin, mikä ilmenee muun muassa kommunikointivaikeuksina, mitä ei tilanteen alkaessa ollut. Valitettavasti myös perheen köyhistyminen, alkoholi-ongelman nousu ja muita yksityisiä ja parisuhteeseen liittyviä vakavia asioita on noussut esiin tämän lastensuojelun aloittaman prosessin myötä. Näitä ongelmia ei ollut ennen tätä prosessia, kuten isän kirjoittamasta maaliskuisesta kuvauksesta voidaan nähdä. Pahoinvoinnin kuilu on pohjaton pudota, eikä kukaan ota vastaan.

Nyt perheelle on luvattu lastensuojelusta palaveriaika, mutta syytä palaverille ei ole kerrottu edes kysyttäessä ja ajankohtakin on epävarma.

Perheen isä kertoo "seinien kaatuvan päälle", kirjaimellisesti.

Alkuperäisessä tästä perheestä kertovassa artikkelissani kaupunkilehti Tamperelaisessa kyselin, että onko lastensuojelu maamme suurin perheiden ja lasten pahoinvoinnin aiheuttaja.

Tämän tarinan pohjalta voidaan nähdä, miten paljon lastensuojelu on kuluneen puolen vuoden aikana syrjäyttänyt perhettä toiminnallaan: on alko-ongelmaa, parisuhdeongelmaa avioeron partaalle, on köyhyyttä ja köyhistymistä, mihin ei itse voi vaikuttaa, ja mitkä ovat syntyneet lastensuojeluprosessin myötä. Olen nähnyt näitä tarinoita satoja, mutta tässä on nyt ylöskirjattuna yksi autenttinen tapahtumakuvaus teille kaikille tutustuttavaksi.

Lasten takaisinsaaminen on lienee mahdotonta, niin kuin yleensä kaikissa huostaanottotapauksissa. Huostaanottoja ei pureta, vaikka tilanne osoittautuisikin alunperin väärintulkituksi. Viimeistään edelläkuvatun kaltainen perheen syrjäytyminen lastensuojelun ja muiden viranomaisten prosesseissa "todistaa" viranomaisten alkuperäiset päätelmät "tosiksi" - vaikka ne eivät relevantteja huostaanottohetkellä olisi missään nimessä olleetkaan. Terveestäkin ihmisestä voi tulla alkoholisti äärimmäisen ja pitkäkestoisen henkisen ja fyysisen paineen ja stressin alla. Silloin on ainakin yksi syy olla palauttamatta lasta takaisin kotiin."

 

Ja nyt kun tähän päällle lätkäistäisiin vielä lasten adoptio, kuten on alettu lasten huostaanototapauksissa ehdottelemaan, voidaan jo ihan hyvällä syyllä puhua tietyn kansanosan tahallisesta syrjimisestä.

30-luvun Saksassakin tietyn kansanosan syrjminen tehtiin lakiteitse, eikä monikaan juuri kyseenalaistanut sitä. On niin helppoa sanoa, että "me tiedämme paremmin", "eikä ne itse omista asioistaan mitään tiedä", "ovat tyhmiä, laiskoja ja ovelia piruparkoja".

30-luvun Saksassa juutalaiset ajetiin ghettoihin, 2000-luvun Suomessa perheet ajetaan tosi ahtaalle - josta lapset onkin sitten helppo poimia järjestelmän haltuun.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Näitä kauhukertomuksia lukiessa huomaa todellakin miten suorastaan sairasta maamme viranomaisten toiminta onkaan. Asiallista keskustelua on mahdotonta saada ja laittomasti tai väärin toiminutta viranomaista ei saa vastuuseen vaikka teoista olisi täydet todisteet.

Itsellänikin on maamme ylimmän laillisuusvalvojan Eduskunnan oikeusasiamiehen laiton päätös ja mitään et voi asialle tehdä, etkä mistään saada asiaan korjausta.

Perustuslakituomioistuin olisi mitä pikimmiten perustettava maahamme, mutta kun rikollinen hallintomme haluaa poliittisin perustein päättää kenelle kuuluvat perustuslailliset oikeudet, niin he eivät ole valmiita perustamaan poliittisesti riippumatonta Perustuslakituomioistuinta.

Käyttäjän AnneMarita kuva
Anne Marita

Tämäkö on sitä ennakoivaa tuen antamista, että toimitaan ensin huostan ja sijoituksen ja adoptioiden kautta... sitten kun, perheessä ( joku) on alko.ongelmaan ajettu tai talous ( vuokrat ja isot asunnot perheelle) on mahdottomuuksissa, se syy onkin se heikko ihminen, jota on keritty auttaa ajoissa!

tämä ala-arvoinen asiakastyö on terapian tason arvoinenarvoinen, jo silloin kun aletaan työstää perheen "ongelmaa" ja lapsi se ei voi olla!" syy " siihen sijoitukseen, puhutaas siis oikeilla sanoilla ja ajoissa missä mennään?

Tarvetta olis niin lasten oikeuden kuin perheen tukemisen kannalta, avoimuuteen ja asiakaskeskeiseen yhteistyöhön.

´Nyt on´ verkostot ja keskeisesti puuttuu asiakkas siitäkin!

Petri Haapa

Nämä kauhukertomukset ovat kertomuksia yhdestä näkökulmasta. Viranomaispäätöksen taustalla olevia motiiveja ei voi kukaan ulkopuolinen arvioida ja niistä on ainoastaan toimenpiteen kohteeksi joutuneen kertomus. Viranhaltija ei voi asiassa esittää yksityiskohtaisia kommenteja julkisuudessa loukkaamatta yksityisyyden suojaa ja salassapitovelvollisuutta.

Heli Hämäläinen

Jotain keskustelua viranomaistoiminnan työkaluista sekä työmenetelmistä sekä lakien suhteesta ihmisten yksityiselämään tulee kuitenkin käydä. Tähän mennessä viranomaiset linnoittautuvat tuon tietosuojan taakse. Riskien arvioinnin perusteiden tulisi olla kuitenkin läpinäkyviä.

Petri Haapa

Voihan sitä käydä, mutta se on aina yksipuolista, kun viranomainen ei voi puhua asioista kuin yleisellä tasolla puuttumatta edes keskustelun alaisena olevan asian yksityiskohtiin.

Käyttäjän Naama kuva
Anne Pylkkönen Vastaus kommenttiin #5

tuota jankutusta käytetään hyvin usein vain "perusteena" mitätöidä ja sivuuttaa täysin lastensuojelun viranomaistoiminnan mielivallan uhrien kokemukset

koska viranomainen "ei voi puhua" uhrien kokemukset ovat kuviteltuja??

Petri Haapa Vastaus kommenttiin #6

Ei siinä mitään mitätöidä. Kokemukset ovat ihan totta siitä ei päästä mihinkään, mutta ne on koettu ja kerrottu vain yhdestä näkökulmasta. Vastapuolen näkökulmasta kun emme koskaan voi saada luotettavaa informaatiota, vaan ainoastaan toisen osapuolen arvailuja viranomaisen toiminnan taustalla olevista motiiveista.

Anu Palosaari Vastaus kommenttiin #7

Mutta tässä juuri unohtuu se asia, josta puolesta me kaikki olemme yhtä mieltä: perheiden hyvinvointi ja sen takaaminen.
Kenen etu siis voi olla perheiden esimerkin kaltainen syrjäyttäminen?

Reino Ervilä

Onksul perhettä?
Joku noist alko laittaa jo yksinhuoltajat kielletyiks.

Käyttäjän Riikka-MariaSalmenaho kuva
Riikka-Maria Salmenaho

Oon niin pahoillani luettuani tän jutun. Multa vietiin 2 poikaa 90 luvulla. En koskaan saanu normaalista elämäntavastani huolimatta heitä takas, heillä on myös 3 sisarta, kaikki kotona. Toinen pojistani kuoli vuosi sitten, vain vuoden sain olla hänelle oikee äiti. Mun sydän huutaa vieläki. Kiitos sossut. En saanu lapsiani takas, koska en osaa olla äiti, ku mulla ei oo äitiä?? Niin sanottiin. Kiitos vielä kerran.

Anu Palosaari

Moi Riikka-Maria!
Olen todella pahoillani kirjoittamastasi, sitä on kai turha edes sanoa.
Kohtalotovereita tässä asiassa on paljon, ja koko ajan tulee lisää.
Jaksamisia.

p.s. mulla on bloggerissa tekstiä, jossa kerron omakohtaisen kokemukseni asiasta

Toimituksen poiminnat