*

Anu Palosaari - Tiukka Lady Mansesta

Puhutaan väkivallasta, jooko.

"- Tutkimukset kertovat, että rasistinen nimittely tai väkivalta jättää uhriin huomattavasti syvemmät ja pitkäkestoisemmat arvet kuin nimittely ja väkivalta, jossa ei ole rasistista motiivia. "

                             -Eva Biaudet- 

Häh??


Minä olen kokenut ihan oikeaa, pitkäkestoista väkivaltaa. Voin sanoa, että olipa tekijän motiivi mikä hyvänsä, väkivallasta toipuminen on AINA yhtä raskasta ja pitkäkestoista - riippumatta tekijän motiiveista.

Voin myös kysyä, että miksi meillä naisvoittoinen virkamieskunta jauhaa koko ajan väkivallasta. Missä sitä meidän yhteiskunnassa on, lukuunottamatta kodin seinien sisältöä?? Me elämme väkivallattomassa, helpossa ympäristössä kun sitä verrataan menneisiin yhteiskuntiin ja vaikka sotien aikaisiin yhteiskuntiin.

Voin sanoa, että kun puhe väkivallasta lakkaa(isi), alkaa todellinen väkivallalta suojautuminen.

Tietty puhe uhriuttaa - niitäkin, jotka eivät väkivaltaa ole ikinä kokeneet. Tietynlainen puhe väkivallasta jättää ihmisen paljaaksi. Jos väkivallasta pitää puhua, puhutaan ennemminkin siltä suojautumiselta. Viedään lapset, naiset ja miehet itsepuolustuskursseille ja kerrotaan selviytymistarinoita sotatantereilta, onnettomuuksista ja lähisuhdeväkivallasta.

Tuomalla väkivalta todellisena ihmisten elämään sen voi oikeasti kääntää voitoksi. Hyväksymällä väkivallan potentiaalinen mahdollisuus elämässä siitä on jo selviytynyt - paremmin kuin yllä olevien kaltaisilla paatoksisilla puheilla.

Meidän virkamiehiä vaivaa hirvittävä väkivallan pelko. Mikä on tosi sairasta, koska aika harva heistä elää väkivallan keskellä. Vai mitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Biudet vetoaa johonkin tutkimukseen (tosin aika epäselvästi), itse vetoat vain omaan kokemukseesi. Taidan mennä Biudeen kannalle tässä asiassa.
"Voin myös kysyä, että miksi meillä naisvoittoinen virkamieskunta jauhaa koko ajan väkivallasta. Missä sitä meidän yhteiskunnassa on, lukuunottamatta kodin seinien sisältöä??" Hetkinen, haluatko siis vähätellä parisuhdeväkivaltaa? Oh wow, sitä moni, varsinkaan politiikassa vaikuttava, ei halua tehdä.

"Jos väkivallasta pitää puhua, puhutaan ennemminkin siltä suojautumiselta." Eikö me voida puhua siitä miten voidaan lopettaa se väkivalta mitä Suomessa esiintyy? Koska parisuhde- ja lähisuhdeväkivaltaa esiintyy melko reippaasti tutkimuksien mukaan Suomessa.
"Tuomalla väkivalta todellisena ihmisten elämään sen voi oikeasti kääntää voitoksi" Joo hei, ruvetaan hakkaamaan ihmisiä. Kyllä se siitä voitoks kääntyy!

Anu Palosaari

"...itse vetoat vain omaan kokemukseesi. "
Aika moni muukin on vedonnut "kokemukseeni"
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/...

Sivuiltani bloggerista kohdasta "media" löytyy lisää linkkejä.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Tässä nyt on ihan sama jos sun kokemuksiin on viitattu jossain artikkelissa, kun nyt kuitenkin tarkoitin sitä, että tässä kyseisessä artikkelissa vetosit vain pelkästään omaan kokemukseesi eikä sinulla tuossa ollut mitään muuta argumenttia asiaan. Sinäkin olisit voinut kirjoittaa "tutkimuksien mukaan väkivallasta toipuminen on aina raskasta ja pitkäkestoista" ja saanut jopa Biudeeta paremman argumentin, jos olisit viitannut johonkin oikeaan tutkimukseen siinä samalla.

Anu Palosaari Vastaus kommenttiin #30

"...kokemuksiisi on viitattu jossain artikkelissa.."
juu se oli vaan mtv:n pääuutislähetys se "artikkeli", ja homman nimi oli Ensi-ja turvakotien liiton 30-vuotisjuhlakiertue, johon minut oli kutsuttu kokemusasiantuntijaksi puhumaan väkivallan kanssa tekemisissä olevan ammattihenkilöstölle, kuten sos.tt:t, poliisit ja tarveydenhuolto.
Eiköhän ensi- ja turvakotien liitolla ole väkivallan asiantuntijuudessa Suomessa vankin monopoli, ainakin yli eva biaudetin, tuon tiedät feministinä itsekin. :D
Tiedätkö muuten mikä on kokemusasiantuntija?
:)
Saara, sinun kommenttisi ovat tuolla alempanakin sen verran sekavia, että en väittele kanssasi enempää.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen Vastaus kommenttiin #31

Se on silti edelleen tämän kirjoituksen kannalta epärelevanttia, kun et sitä ollut laittanut lähteeksi tuohon alkuperäiseen kirjoitukseenkaan. Ihan niinkun oisit tahallaan tai vahingoissa kokonaan ohittanut mun pointin.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Nyt mä en ymmärrä. Eikö kodin seinien sisäpuolella tapahtuvasta väkivallasta saisi puhua?

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Hauskaa, että tän tekstin vois jopa ymmärtää sanovan, että virkamiehet pitää pahoinpidellä. "Tuomalla väkivalta todellisena ihmisten elämään sen voi oikeasti kääntää voitoksi"

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Vihakirjoitus? Laitoin uhkaus?

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

"Hyväksymällä väkivallan potentiaalinen mahdollisuus elämässä siitä on jo selviytynyt"

Eli väkivalta pitää hyväksyä? Minä en ainakaan hyväksy. Anu, onko sulla jäänyt puppulausegeneraattori päälle?

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Voin myös kysyä, että miksi meillä naisvoittoinen virkamieskunta jauhaa koko ajan väkivallasta. Missä sitä meidän yhteiskunnassa on, lukuunottamatta kodin seinien sisältöä??"

Paradoksaalista kyllä, trendi näyttäisi olevan, että muualla kuin kotona tapahtuvan väkivallan suhteellinen osuus on kasvanut, ja aika lailla dominoi lukuja. Optulan tilastojen mukaan tyypillinen väkivaltarikoksen uhri on 18-vuotias mies. Jotenkin uskallan kyseenalaistaa (ja tilastotkin sitä tukevat), että nuori mies kohtaisi väkivaltaa eniten kodin seinien sisäpuolella.

Se on sitten eri asia, että suhteellisesta yleisyydestään huolimatta tuollainen väkivalta harvemmin nousee keskustelun keskipisteeksi. Niin, ja eipä sitäkään juuri päivitellä, että käytännössä se 18 -vuotias mies on kyllä jo siihen elämänvaiheeseen ehtineenä oppinut hyväksymään "väkivallan potentiaalisen mahdollisuuden elämässään", ja todennäköisesti kehittänyt jonkin/ joitakin selviytymisstrategioita sen varalta.

j.olavi heikkinen

poikien kasvamisesta väkivaltakulttuuriin keskustellaan aika ajoin runsaastikin :

http://yle.fi/uutiset/jussi_halla-aho_avoimia_vast...

feministisessä väkivaltatutkimuksessa tämä sukupuolistunut ilmiö on hyvinkin tiedostettua.

j.olavi heikkinen

lasten sukupuolittuneista leluista ja sukupuolisensitiivisesta kasvatuksesta myöskin keskustellaan tämä seikka huomioiden.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Jaa, minä en tuota feminististä väkivaltatutkimusta niin kovin läheisesti tunne. Korjaa toki, jos olen väärässä, mutta eikös kyseinen tutkimussuunta keskity lähinnä miesten naisiin kohdistamaan väkivaltaan ja miesten sitä kautta hankkimaan valta-asemaan?

Niin, ja sitä sivuten, mitenkäs tuo kyseinen tutkimussuunta ottaa kantaa siihen ilmiöön, että väkivalta toisia miehiä kohtaan opitaan viimeistään teini-ikäisenä palkitsevaksi käyttäytymismalliksi? Ei se nakkikioskin apinalauma ihan kauheasti eroa oikeasta apinalaumasta. Väkivallassa pärjäävä alfauros duunaa koko lauman jne. Miten sinä sitä leluilla korjaat?

j.olavi heikkinen Vastaus kommenttiin #17

sukupuolisensitiivisen kasvatuksen idea kaiketi on purkaa näitä jäykkiä stereotypioita ja laventaa ns. "sukupuolirooleja". pojille voi olla koulumenestyksen kannalta ja sosiaalisen vuorovaikutteisuuden vuoksi hyväkin oppia feminiineiksi miellettyjä käyttäytymisstrategioita.

feministinen väkivaltatutkimus on tietenkin jo historiallisista syistä naisnäkökulmaista, ja siten se on ainakin alkumuodossaan keskittynyt mainitsemiesi ilmiöiden tutkimiseen. (naisten) turvakotitoiminta ja naistutkimus kehittyivät suurin piirtein samoihin aikoihin, ja siksi tuo perheväkivallan vastainen tukityö linkittyy vahvasti naistutkimukseen.

parin viimeisen vuosikymmenen aikana väkivaltatutkimus on tarkentunut, mikä on naistutkimuksen sisällä merkinnyt sitten tutkimuskohteiden laventumista. ja tietenkin sukupuolen käsitteellinen merkityskin on jatkuvassa muutostilassa, sukupuolen sanotaankin olevan sosiaalinen konstruktio hyvin pitkälti.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #19

Minulle on edelleen hiukan epäselvää, mitä ne jäykät stereotypiat ovat, joita jonkinlaisella sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella voitaisiin purkaa? Yhtä lailla ihmettelen, mitä ovat ne feminiinit käyttäytymisstrategiat, jotka vaikuttavat koulumenestykseen?

Niin, ja mitenkäs ne tyttöjen käyttäytymisstrategiat, jotka vaikuttavat sitten välillisesti poikien käyttäytymiseen ja rooleihin? Ja vielä, kuten jo aiemmin siihen nakkikioskin apinalaumaan viittasin, niin kuinka realistista on olettaa, että miljoonien vuosien evoluution tulosta voidaan muuttaa kasvatuksella? Vai onko tavoite vuodessa 2 000 013?

j.olavi heikkinen Vastaus kommenttiin #22

yhtä lailla ne tytötkin kasvavat vallitsevaan sukupuolijärjestelmään ja tukemaan poikien rooliodotuksia eli tuo poikien ja miesten väkivaltaisen käyttäytymismalli on normatiivista, vaikkakin yleisesti ottaen paheksuttua sentään jo.

evoluutiolla on tietenkin osuutensa ja lajityypillisesti pojat ja tytöt tietenkin eroavat toisistaan keskimääräisesti juuri sen verran, että laji pystyy lisääntymään ja tuottamaan jälkikasvua :)

käyttäytymiseroja ei kuitenkaan myöskään nykyaikaisen luonnontieteen (neurotieteiden) mukaan voida selittää puhtaasti aivorakenteiden eroilla, vastasyntyneiden aivot kun ovat erittäin plastisessa tilassa - ne ovat mukautumiskelpoiset siis - ja ympäristön sosiaalinen normitus syöpyy siten helposti ja pysyväisluonteisesti kehittyvän lapsen identiteetin osaksi. aivojen synnynnäinen sukupuoliero on myös otaksuttua pienempi eikä sillä erolla pitäisi voida selittää läheskään kaikkia kulttuurisia valintoja.

pojilla toiminnallinen aktiivisuus on toki selkeämpää ja siksi usein poikalapset leikkivät sellaisilla leluilla, jotka tarjoavat liikunnallista haastetta. leluautolla leikkiminen ei merkitse pojan kiinnostusta tekniikkaan tai peräti insinööriopintoihin, vaan auton pyörien ansiosta poika pystyy käyttämään kehon ominaisuuksia leikin jatkamiseen ominaisella tavallaan.

sukupuolisensitiivisen varhaiskasvatuksen perusajatus lienee se, että kaikki pojat eivät samalla tavalla ole kehollisesti aktiivisia ja siten ei myöskään ole välttämättömyys edellyttää kaikkien poikien jatkuvasti leikkivän leluautoilla puuhakkaasti ollakseen "normaaleja". pojille voi tarjota muitakin vaihtoehtoja leikkiä ja kehittää vuorovaikutustaitojaan.

ja sama pätee tietysti tytöille, heillekään ei aseteta ennakkokäsityksiin perustuvia odotuksia, vaan kasvaminen tapahtuu lapsen omista intresseistä johdettuna.

feminiiniset käyttäytymismallit ja erityisesti omaksutut taidot näkyvät nykyisin peruskoulussa, pojat syrjäytyvät ja jäävät jälkeen oppimisessa, koska tytöille ovat lingvistiset taidot kehittyneet melko paljon paremmiksi jo alakouluikäisenä. tahtoo sanoa sitä, että pojille menestymismahdollisuudet kaveriporukoissa perustuvat helposti muuhun kuin koulumenestykseen ja häiriökäyttäytyminen ja aggressiivinen paikan hakeminen voivat olla suotuisiakin strategioita tuossa "laumassa".

yhä tarkemmiksi käyvät väkivaltatutkimukset osoittavat aggressiivisuuden ympäristöä tuhoamaan pyrkivän piirteen määrällisen sukupuolijakauman olevan melko tasapuolista, silti pahoinpitelyrikoksista epäillyistä lähes 90 prosenttia on miehiä. naisilla se aggressiivisuus jää silloin pinnanalaiseksi tai sitten kanavoituu välillisesti esimerkiksi henkisenä väkivaltana, mitä on ymmärrettävistä syistä vaikeampi todentaa.

realistista on mielestäni odottaa, että suomessakaan ulkoisesta väkivallasta (rikoslain henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten mukaisesti määriteltynä) ei koskaan päästä kokonaan eroon, mutta tuolla sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella ainakin sitä voi vähentää kuten myös lisätä vaihtoehtoisien käyttäytymismallien määrää.

itse asiassa sukupuolisensitiivinen kasvatus ja -pedagogiikka ovat jo ideana "lyöneet itsensä läpi" esi- ja perusopetuksen perusteiden uudistamishankkeessa, joka on meneillään opetusministeriössä, missä tämä pedagogiikka on keskeisellä sijalla.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #24

"yhtä lailla ne tytötkin kasvavat vallitsevaan sukupuolijärjestelmään ja tukemaan poikien rooliodotuksia"

Minusta sinä lähdet purkamaan tuota asiaa väärästä päästä. Siis siitä että olemassaoleva sukupuolijärjestelmä on vain sosiaalinen konstruktio, josta voidaan helposti oppia pois. Minä taas olen enemmänkin sillä kannalla, että juuri biologinen sukupuoli määrittelee aika pitkälti käyttäytymistä. Toki me matkan varrella opimme, mutta perusvietit tulevat silti jostain kauempaa. Niin, ja taitavat simpanssilaumassa androgyynit olla melkoisia harvinaisuuksia.

Mitä ajan tällä takaa on se, että evoluutio on urosten osalta suosinut vuosimiljoonien aikana niitä vahvimpia, jotka ovat pystyneet vetämään pannuun niin vihulaisia kuin mammuttiakin. Heikommat ja vähemmän aggressiiviset on tapettu pois joko oman lauman tai vieraiden toimesta, tai sitten ovat vain kuolleet nälkään. Lauman sisäisessä hierargiassa on toiminut ihan samat säännöt: se vahvin, ja muut tappelussa voittanut uros on päässyt lisääntymään. Ja tuosta syystä aggressiivisuus ja fyysinen kyvykkyys ovat muodostuneet merkittäväksi parittelukumppanin valinnan kriteeriksi.

Ja sitten päästäänkin nykyaikaan. Samat kriteerit meillä jylläävät edelleenkin, vaikka kovasti yritämmekin teeskennellä sivistyneempää, tai opettaa että toisen pahoinpitely on väärin. Pojat hakevat paikkaansa laumassa ottamalla yhteen fyysisesti, tytöt puolestaan etsivät parittelukumppanistaan niitä vanhoja vahvimman ominaisuuksia. Juu kyllä, herkillä taiteilijasieluillakin on nykyään omat niche -markkinansa, tosin sellaisetkin pärjäävät paremmin jos ovat kookkaita ja jykeväleukaisia...

On ihmisapina toki oppivainen. Siksi tuo väkivaltapiikki osuukin sinne aikuisuuden kynnykselle, jolloin aletaan oppia, että nykymaailmassa turpiin vetämisestä on juridisia seurauksia. Ja naisetkin oppivat viimeistään siinä kolmenkympin hujakoilla, että se ei niin kaappi perusinsinööri on sittenkin parempi jälkikasvun elättäjä, kuin snagarilla hanskaava Neanderthal -serkkunsa :-)

j.olavi heikkinen Vastaus kommenttiin #27

nature vs nurture :)

jotain aivan viime ajoilta muistan esitetyn nykyihmisen aivoihin liittyen, aivopoimujen pinta-alasta ja neuronikytkentöjen määrästä nimittäin. ihmisaivojen kapasiteetti ja muuntautumiskyky ovat sellaiset, että pelkällä "ajatuksen voimalla" eli kulttuurilla ja reflektoinnilla pitäisi pystyä helpostikin ohittamaan "matelijan aivoista" tunkevat primitiivireaktiot.

siitä huolimatta tosielämä saattaa hyvinkin pelittää kuvaamillasi periaatteilla, haittailmiöitä kuten nyt tässä yhteydessä poikien väkivaltakulttuuria, voi silti karsia kasvatuksellisin keinoin. toiminnallisuuden ohjaamisella johonkin harrastuksiin esimerkiksi.

media ja mainonta tuottavat tietysti myös vahvaa sukupuolikuvastoa, ja usein pahasti näitä paheksumiani jäykkiä stereotypioita vahvistavasti. kaupalliset tahot osaavat siis hyödyntää hyvinkin järjestelmällisesti normatiivisuutta.

Anu Palosaari

Moi Tomi!
Eikös tuo nuorten miesten kokemus kuulu "miesten kulttuuriin"?
missä vaiheessa siitä tuli väkivallan kokemus?
Siinäkö vaiheessa kun yhteiskunta aväkivaltaistui?

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Ahaa, siis se että Jonne 18v saa snagarijonossa satunnaiselta ohikulkijalta pataansa onkin vain "miesten kulttuuria".

Minun mielestäni siitä tuli väkivallan kokemus heti samalla hetkellä kun Jonnen nenä aukesi. Tai no, Jonne on tainnut jo aiemmin alitajuisesti tietää, että yllättävän verikokeen mahdollisuus on olemassa.

Yhteiskunnan väkivaltaistumisesta ei kait oikein voi puhua, kun absoluuttisesti väkivaltarikosten määrä lienee laskusuunnassa. Se on sitten eri juttu, että samankaltaisiin maihin vertailtaessa meillä tuo "miesten kulttuuri" on aika lailla korkeammalla tasolla.

Marko Kervinen

Eli esimerkiksi kaikki maahanmuuttajien tekemät raiskaukset jättävät syvemmän arven Suomalaisiin kuin kantasuomalaisen tekemät raiskaukset?

Ymmärrän kyllä. Tai että maahanmuuttaja jengin ryöstön uhriksi joutuminen on pahempaa kuin kantasuomalaisten ryöstön uhriksi joutuminen.

Vahingollisuusasteikko:

1. Joutua ryöstetyksi/raiskatuksi maahanmuuttajan/muuttajien toimesta
2. Joutua ryöstetyksi/raiskatuksi naispuolisten maahanmuuttajan/muuttajien toimesta. Erittäin nöyryyttävää.

Lisää voi keksiä. Loppunöyryytys tietenkin on että poliisi sanoo ettei ole resursseja, yritä elää rauhassa uusiosuomalaisten kanssa. Rauhaa.

Anu Palosaari

Jep :)
Sillähän onkin kovasti merkitystä, että minkävärinen mies raiskaa. :DD
Not.

Jyri Terttu

Väkivallan mahdollisuuden hyväksyminen on eri asia kuin väkivallan hyväksyminen.

Anu Palosaari

Hienoa, että "joku" ymmärsi tuon.
Elämässä me emme voi koskaan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.
Valitettavasti elämään kuuluu myös väkivallan tapahtumisen mahdollisuus.
sitäkään me emme voi etukäteen tietää.

Kysehän on siis täysin päinvastaisesta ilmiöstä kuin "väkivallan hyväksymisestä" :)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Itse olen ainakin minimoinut elämästäni väkivallan mahdollisuuden kohteeksi joutumisen. Yksinkertaisesti en hengaa sellaisissa piireissä joissa tuota väkivallan mahdollisuutta olisi tarjolla. Olen myös kasvattanut kaksi aikuista poikaani välttelemään sellaisia tilanteita, missä tuo mahdollisuus olisi olemassa, ja etteivät itse käytä sitä kommunikaatiovälineenä.

Ville Salonen Vastaus kommenttiin #18

Hyväksytkö sinä Taru silti mahdollisuuden väkivaltaan?

Anu Palosaari Vastaus kommenttiin #18

Entä Taru jos puhkeaa sota ja joudut näkemään/kokemaan ihan oikeaa väkivaltaa (ei mitään nipistelyä tai hiusten halkomista)
Miten olet suojautunut sitä vastaan tällä hetkellä?

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama Vastaus kommenttiin #21

Olen nähnyt oikeaa väkivaltaa, ettei sen puoleen.
Osaan puolustautua.

Jos oikea sota tulee niin häivyn hemmetin kuuseen.

Käyttäjän salvator kuva
Elo Kemppainen Vastaus kommenttiin #18

Varo pimeitä puistoja, periaatteellako...?...

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama Vastaus kommenttiin #25

Myös sitä. Lisäksi en ryyppää ja hillu ympäripäissäni kartsalla. Valitsen seurani tarkkaan, kenen kanssa hengailen. En heilu arvotavarat näytillä ja pyrin näyttämään muutenkin vähemmän houkuttelevalta ryöstön kohteena.

Kerran ulkomailla multa on viety käsilaukku, mutta rosmo sai palkkioksi vaivannäöstään, vanhan halvan laukunrämän lisäksi huulipunia, ripsaria ja puuteria...Toivotaan että jätkä näytti ainakin hyvältä. Mä en rahojani edes käsilaukussa pidä.

Käyttäjän kaikupohja kuva
Teemu Roni

"Tuomalla väkivalta todellisena ihmisten elämään sen voi oikeasti kääntää voitoksi. Hyväksymällä väkivallan potentiaalinen mahdollisuus elämässä siitä on jo selviytynyt - paremmin kuin yllä olevien kaltaisilla paatoksisilla puheilla."

-Tuohon minä en usko, Anu Palosaari. Tuo merkitsisi väkivaltakulttuurille antautumista. Toisekseen mikäli ihminen alkaa turruttaa itseään kammoksumasta väkivaltaa ja saa sitä kautta enemmän itseluottamusta, käy niin että väkivalta paitsi muuttaa luonnettaan yhä raaemmaksi ja brutaalimmaksi, niin myöskin terve tunne toisen kokemasta tuskasta alkaa olla ihmiselle merkityksetöntä. Johtaa siihen, että ei välitetä enää toisista, vaan pikemminkin halutaan katsoa uteliaisuudesta loppuun asti, kuinka toinen selviytyy pahasta tilanteesta, eikä puututa siihen.

Älä ota väkivaltaa kaveriksesi siksi, että se on ollut sinulla kotona ja tuntuu tutulta.

Anu Palosaari

Teemu, väkivaltakulttuuri ja todellinen väkivallan kokemus ovat kaksi aivan eri asiaa.
Siitäpä johtuen koko kommenttisi on ihan pielessä.
Ymmärrän että aihe on tavalliselle ihmiselle vaikea.

Toimituksen poiminnat